Kiinnostava koulutus ehkäisee syrjäytymistä

23

Koulupudokkaiden työuria ja syrjäytymistä tutkiva apulaisprofessori Tero Järvinen kritisoi ajatusta oppivelvollisuusiän nostosta. Hän löytää tehokkaamman kohteen rahalle.

​– Syrjäytyminen on prosessi, joka alkaa usein jo varhaislapsuudessa. Tukitoimia tulisi kohdentaa vahvemmin koulu-uran alkupuolelle. Yksi keskeinen taitekohta on siirtyminen alakoulusta yläkouluun, jolloin monen lapsen myönteinen suhde koulunkäyntiin muuttuu kielteiseksi, Järvinen sanoo.

Kasvatustieteiden tiedekunnan apulaisprofessori Tero Järvinen on tutkinut nuorten koulutusvalintoja, koulu-uria sekä koulutuksesta syrjäytymistä vuonna 1999 hyväksytystä väitöskirjastaan lähtien. Yksi suuri tutkimushanke on ollut selvittää, miten 1985 ja 1995 peruskoulun jälkeen koulutuksen ulkopuolelle jääneet nuoret ovat kiinnittyneet työelämään seuraavien 15 vuoden aikana.

– Koulupudokkaista puhuttaessa pitää muistaa, että kyseessä ei ole mikään homogeeninen joukko. Yllättävän moni, yli 50 prosenttia, koulupudokkaista selviää kunnialla työelämään. Osa menestyy jopa paremmin kuin toisella asteelle jatkaneet ikätoverinsa, Järvinen sanoo.

Noin 20 prosenttia koulupudokkaista ei pääse seuraavan 15 vuoden aikana kiinni työelämään. Viiden vuoden välein tehtyjen tilannekatsausten mukaan he eivät olleet koulutuksessa tai töissä. Loppu, reilu neljännes koulupudokkaista kytkeytyy yhteiskuntaan epätyypillisen työn sekä jatkuvasti vaihtelevien työllisyys- ja työttömyysjaksojen kautta.

Järvinen suhtautuu varauksellisesti oppivelvollisuusiän nostoon.

– Sen kustannuksia on vaikea arvioida, ja nuorten koulutuksellista syrjäytymistä on vaikea ehkäistä pelkästään järjestelmän rakenteisiin kajoamalla ja tämän kaltaisilla koko ikäluokkaan kohdistuvilla ratkaisuilla. Se on kunnille kallis ja merkitsee säästämistä perusopetuksessa. Tukitoimet tulisi kohdentaa koulutusjärjestelmässä alaspäin ja toisaalta enemmän työelämän suuntaan.

Yhdeksi kriittiseksi kohdaksi hän mainitsee ala- ja yläkoulun taitekohdan. Edes yhtenäiskouluilla ei ole pystytty poistamaan sitä, että osan koululaisista aiemmin myönteinen suhtautuminen kouluun muuttuu kielteiseksi.

– Siinä tapahtuu monia suuria muutoksia samanaikaisesti. Luokanopettajan sijaan tulee aineenopettajia, luokista tulee suurempia, samoin kouluyksiköistä, tulee murrosikä, Järvinen sanoo.

Hän näkisikin oppivelvollisuusiän nostoa tärkeämmäksi päästä muuttamaan koulutyytyväisyyttä juuri tuossa taitekohdassa. Se voisi poikia hyviä tuloksia peruskoulun päätyttyä. Nyt esitetty vaihtoehto on kuin ongelman korjaamista uudella ongelmalla.

– Oppivelvollisuusiän nostamisella koulukielteisille nuorille tarjotaan sitä, mitä he vastustavat, Järvinen sanoo.

Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuva: Barta IV