Vanhempien mukaanotto hoivaan vauhdittaa pikkukeskosten kasvua

27

Joelilla on ikää neljä päivää. Hän painaa reilut 1200 grammaa. Rintakehässä on antureita, sieraimiin kulkee letku. Isä ja äiti ovat vierellä. Neonatalogi Liisa Lehtonen tietää, että vanhempien osallistuminen hoitoon auttaa pientä vahvistumaan.

​Joelin ylle leviää sininen valo. Lastentautiopin professori Liisa Lehtonen kertoo tuoreille vanhemmille Iina ja Niko Paukkuselle, että valo muuttaa ihoa keltaiseksi värjäävän  bilirubiinin vesiliukoiseen muotoon. Siten se poistuu elimistöstä virtsan mukana, avain kuten täysiaikaisilla vauvoilla konsanaan.

Hetki paljastaa kuin varkain sen, mistä Turun yliopiston ja Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) Vanhemmat vahvasti mukaan -toimintamallissa on kyse. Vanhemmat otetaan heti mukaan vauvan hoitoon. Niko ennätti Joelin vierelle jo silloin, kun Iina vielä tokeni keisarinleikkauksesta. Tuore äitikin työnnettiin sängyllä vielä samana iltana Joelin vierelle.

– Me opettelemme yhdessä vanhempien kanssa näkemään, milloin vauvalla on hyvä olla, mitkä ovat hänen stressimerkkinsä, miten hän on vuorovaikutuksessa. Keskosella myös viestintätavat ovat epäkypsiä ja vaikeasti havaittavissa. Meidän on opittava näkemään ne, Lehtonen sanoo.

Vanhemman kädet lievittävät kipua

Turun yliopiston tutkijat ja Tyksin ammattilaiset ovat vuosia ponnistelleet keskosten eli ennen raskausviikkoa 37 syntyneiden sekä pienipainoisina syntyneiden vauvojen elämän lähtökohtien parantamiseksi.
Yksi suurista hankkeista oli PIPARI eli pienipainoiset riskilapset. Vuonna 2001 käynnistyneessä pitkäaikaisseurannassa on mukana 232 pikkukeskosta ja 246 täysiaikaisena syntynyttä verrokkilasta. Lasten kehitystä on seurattu kouluikään saakka. PIPARI-tutkimuksessa olevat lapset käyvät parhaillaan 11-vuotistutkimuksessa, johon kuuluu lastenneurologin, silmälääkärin ja psykologin tutkimus.

Myös Vanhemmat vahvasti mukaan -toimintamalli pohjaa tutkimuksiin. Viime vuosikymmenellä Liisa Lehtonen ohjasi kolmea väitöskirjatyötä, joissa todentui vanhempien vaikutus.  Raija Latva todisti, että jos äiti saa lapsen syliinsä edes hetkeksi synnytyksen jälkeen ennen lapsen viemistä keskolaan, on lapsella vähemmän myöhempiä käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmia. Riikka Korjan väitöstyö osoitti, että mitä enemmän äiti kantoi viiden kuukauden ikäistä keskosta sylissään, sitä vahvemmaksi muodostuu äidin ja lapsen vuorovaikutus 6–12 kuukauden iässä. Anna Axelin puolestaan todisti väitöstyössään vanhempien merkityksen kivunlievityksessä.

– Kun vanhempi tukee lämpimillä käsillään keskosta sikiöasentoon kun vauvalle tehtiin kantapäänäytteen oton tai hengitysteiden puhtaaksi-imemisen kaltaisia hoitotoimia, kivunlievitys oli yhtä vahvaa kuin kipulääkkeillä, Lehtonen kertoo.

Havainnot saivat Liisa Lehtosen toimiin. Työyhteisössä kehitettiin kahden psykologin, Zack Boukydiksen ja Sari Ahlqvist-Björkrothin kanssa puolitoistavuotinen Vanhemmat vahvasti mukaan – koulutusohjelma, jolla vanhempien hoivan voima saatiin tukemaan keskosen kehitystä.

Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuva: Antti Tarponen