Ajankohtaista

9

Matemaatikko mullistaa lääketiedettä

Biomatematiikan dosentti Laura Elo ei kohtaa työssään potilaita. Silti hänen ja monen muun matemaatikon työ on edellytys sille, että potilaat voivat saada yhä yksilöllisemmin räätälöityä hoitoa.

Elolle potilaat näyttäytyvät kasvottomasti, tuhansien rivien joukkona potilaiden terveydentilaa koskevaa dataa.

– Matemaatikkona tehtäväni on kehittää laskennallisia menetelmiä, joiden avulla etsimme lääketieteilijöiden kanssa näistä aineistoista erilaisia ennustemerkkejä. Voimme ennustaa eri potilasryhmissä esimerkiksi sairauksien puhkeamista, etenemistä tai potilaille annetun hoidon tehoa, Elo kertoo.

Elo työskentelee Turun biotekniikan keskuksen bioinformatiikan tutkimusjohtajana ja hänen tutkimusryhmänsä on mukana useassa lääketieteellisessä hankkeessa. Niissä selvitetään esimerkiksi tyypin 1 diabeteksen varhaisia ennusmerkkejä, solunsalpaajahoitojen haittavaikutuksia tai munuaissyövän käyttäytymistä molekyylitasolla. Lisäksi Elon tutkimusryhmä kehittää laskennallisia menetelmiä muun muassa biopankkien potilas- ja molekyylirekisterien tutkimukseen.

Tutkimuskenttä on laaja, mutta Elo pitää monialaisuutta vain hyvänä.

– Mitä pidemmälle urani on edennyt, sitä enemmän olen kiinnostunut matematiikan erilaisista sovellutuksista ja miten niiden avulla voi palvella lääketiedettä. Tutkimuksen monipuolisuus lisää saamaamme ymmärrystä, ja kehittämiämme menetelmiä voi hyödyntää monilla eri lääketieteen aloilla.

Tutkimuksen vaatima teknologia ja tutkijoiden kehittämät laskennalliset menetelmät ovat kehittyneet muutamassa vuosikymmenessä mittavin harppauksin. Ihmisen elimistöä ja sairauksia pystytään kuvaamaan ja tunnetaan yhä yksityiskohtaisemmin.

– Biologia on monimutkaista. Näennäisesti yksi sairaus voi molekyylitasolla ilmetä eri ihmisissä monin eri tavoin, ja eri potilaille tehoaa erilainen hoito. Me voimme auttaa lääketieteilijöitä tunnistamaan näitä tekijöitä.

Elon mukaan ilman matemaatikkojen työtä lääketieteessä olisi vielä monin paikoin vallalla käytäntö, jossa yhteen sairauteen sovelletaan kaikille potilaille samaa hoitoa.

– Meidän työmme avulla lääketiede voi kehittyä. Potilaille pystytään tulevaisuudessa tarjoamaan hoitomenetelmiä, jotka ovat yhä enemmän yksilöllisesti kohdennettu.

9

Akateemikkoa ajaa eteenpäin halu löytää uutta

– Tärkeimmät saavutukseni ovat toivottavasti vielä edessäpäin. Käynnissä on kaksi löydöksiimme perustuvaa lääketutkimusta, joissa tutkitaan lääkkeiden tehoa maksatulehdukseen sekä keuhkosairauteen, joihin ei tähän mennessä ole ollut mitään hoitoa. Keuhkosairauden kolmosfaasin tulokset näyttävät, josko ihmishenkiä pelastuu kuten kakkosfaasin tulokset antavat olettaa. Maksakokeet puolestaan kertovat, voidaanko tulehduksen eteneminen pysäyttää, sanoo Sirpa Jalkanen, kansainvälisesti palkittu immunologian alan tutkija, professori ja tieteen akateemikko.

Akatemiaprofessori Sirpa Jalkanen pitää tutkijan työn parhaana puolena uuden etsimistä ja löytämistä. Uuden tiedon äärellä joutuu tutkija jatkuvasti astumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle ja kyseenalaistamaan itseään. Jalkanen kuitenkin muistuttaa, ettei sataprosenttinen oikeassa oleminen voi olla edes tutkijan tavoite.

– Tutkija on aina epävarma. Olemme aikamme lapsia, ja voimme tehdä työtämme vain niillä välineillä, jotka meille tässä ajassa on tarjolla. Kun asiaa tutkitaan uusilla välineillä ja menetelmillä kymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä, on todennäköistä, että ainakin osa tekemästämme työstä tullaan kumoamaan.

– Mutta tutkija on tehnyt työnsä, jos on saanut siirrettyä tiedon kärrynpyörää yhdenkin väkäsen, niin että muut voivat jatkaa eteenpäin. Niinhän tiede kehittyy.

Työnjaolla voidaan nostaa tutkimuksen laatua

Jalkanen on seurannut rahoituskilpailun kiristymistä, kovenemista ja kansainvälistymistä aitiopaikalla. Vuosien kuluessa hän on nähnyt, miten rahoitusta saa yhä pienempi osuus hakijoista, ja hyviäkin jää jatkuvasti ilman.

Säästöpyrkimyksiä Jalkanen ei silti tyrmää kokonaan. Hän toivoo tiedepolitiikkaan harkintaa.

Jos Jalkanen saisi päättää, purkaisi hän ennen kaikkea viime vuosikymmeninä lisääntynyttä monimutkaista ja kallista sääntelyä, jonka hän uskoo jo heikentävän mahdollisuuksiamme menestyä kovassa kansainvälisessä kilpailussa.

– Tieteenteossa on toki käyttäydyttävä eettisesti ja moraalisesti oikein, mutta liiallisuuksiin asti lisääntynyt byrokratia ja sen tuomat kustannukset ovat ainakin lääketieteen alalla vaikeuttaneet tutkimuksen tekemistä kohtuuttomasti. Monet kliiniset tutkimukset ja niihin ohjattu rahoitus ovat jo siirtyneet muihin maihin, Jalkanen sanoo.

Sääntelyn purkamisen lisäksi akateemikon mielestä tulisi karsia koulutuksen ja tutkimuksen päällekkäisyyksiä suomalaisessa korkeakoulukentässä. Korkeakouluilta vaadittua profiloitumista on kritisoitu muun muassa siksi, että sen ajatellaan vähentävän tieteen monimuotoisuutta, mutta Jalkanen näkee asian toisin.

– Eihän profiloituminen tarkoita, että poistetaan jokin ala kokonaan. Kyse on työnjaon parantamisesta. Kaikkien ei kannata tehdä samoja asioita vaan keskittyä tekemään sitä, mitä osaa muita paremmin. Erikoistumalla voidaan nostaa tutkimuksen laatua, Jalkanen sanoo.

Lue akateemikko Sirpa Jalkasen koko haastattelu hänen urastaan ja elämänvaiheistaan Turun yliopiston sidosryhmälehti Auroran numerosta 4/2015.

Teksti: Liisa Reunanen
Kuva: Hanna Oksanen

25

Nobel-voittaja: Ilman Turun yliopistoa olisin luopunut tieteestä

Turun yliopiston kunniatohtori Stefan W. Hell voitti kemian Nobel-palkinnon vuonna 2014. Kemian Nobel myönnettiin huipputarkkojen optisten mikroskooppien kehittäjille.

Kemian Nobel-palkinnon saivat Eric Betzig, William E. Moerner ja Stefan W. Hell. Kolmikko on tehnyt uraauurtavaa työtä kehittäessään huipputarkkaa korkearesoluutiomikroskopiaa.

Saksalainen Stefan W. Hell promovoitiin vuonna 2009 Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi. Kunniatohtoriluennollaan toukokuussa 2009 Hell avasi sitä, miten mikroskooppien kehitys on mullistanut biotieteellisen tutkimuksen.

Read More

8

Yksityishenkilöt voivat vähentää rahalahjoituksen verotuksessa

Yksityishenkilöt ja kuolinpesät voivat vuoden 2016 alusta lähtien vähentää verotuksessa yliopistolle antamansa vähintään 850 euron lahjoituksen. Uusi mahdollisuus kattaa lahjoitukset 500 000 euroon saakka.

Verovähennyksen voi tehdä puhtaasta ansiotuloista, mutta ei pääomatuloista. Vähennyksen rahallinen vaikutus riippuu lahjoittajan lisäveroprosentin suuruudesta. Jos henkilö, jonka verkokortille merkitty lisäveroprosentti on 50, lahjoittaa 850 euroa, veronpalautus tuottaa hänelle lahjoituksesta takaisin noin 425 euroa. Oma lopullinen veroprosentti määräytyy verotuksen valmistuessa, mutta osviittaa sen suuruudesta saa omaan verokorttiin merkitystä marginaaliveroprosentista. Tyypillisimmillään se on noin 40 prosenttia.

Lahjoituksen voi vähentää, jos sen saaja käyttää varat tieteen ja taiteen edistämiseen. Lahjan saajan on myös oltava julkista tukea saava, Euroopan talousalueella toimiva yliopisto tai korkeakoulu tai niiden yhteydessä toimiva rahasto.

Vähennyskelpoisen lahjoituksen vähimmäis- ja enimmäismäärät ovat saajakohtaisia. Näin ollen henkilö voi vähentää useammalle eri yliopistolle tekemänsä lahjoitukset vaikka ne yhteismäärältään ylittäisivät 500 000 euroa. Vähennysoikeuden tuova vähimmäislahjoitus on 850 euroa yliopistoa tai korkeakoulua kohden. Lahjoituksia voi kuitenkin tehdä useammassa erässä ja ne lasketaan vuoden päätyttyä yhteen. Näin ollen kuukausittain tehty 71 euron lahjoitus samalle yliopistolle tuottaa jo oikeuden verovähennykseen.

Suomalaiset lahjoituksen saaneet yliopistot ja korkeakoulut toimittavat saamistaan lahjoituksista tiedot verohallinnolle, joka esitäyttää tiedot lahjoitusvähennyksestä antajan veroilmoitukseen. Lahjoituksen antajan on kuitenkin tarkistettava, että tiedot ovat oikeat sekä täydelliset ja korjattava mahdolliset virheelliset ja puuttuvat tiedot annetuista lahjoituksista.

Mikäli lahjan antaja niin haluaa, lahjoitusvähennys voidaan ottaa huomioon jo ennakkoperinnässä. Se edellyttää verovelvollisen jo verovuoden aikana tekemää selvitystä.

Yrityksillä on vastaava verovähennysoikeus ollut jo pidempään käytössä, mutta ne voivat vähentää verotuksessa ainoastaan 850–250 000 euron lahjoitukset.

>>  Lisätietoa lahjoitusvähennyksestä henkilöverotuksesssa

21

Vastustajana evoluution huippu

Sirpa Jalkasen, Johanna Ivaskan, Klaus Eleniuksen ja Jukka Westermarckin tavoite ei ole pieni. He aikovat päihittää evoluution huipulle kivunneen solun, syöpäsolun.

– Syöpä on tauti, joka tappaa. Kun minä aloitin opintoni 1970-luvulla, sairaalaan tuli 35-vuotiaita sydäninfarktin saaneita miehiä. Nykyisin ne sydäninfarktin saaneet ovat 70-vuotiaita. Nyt sairaalaan tulee 20-, 30- ja 40-vuotiaita, jotka kuolevat syöpään, akatemiaprofessori Sirpa Jalkanen sanoo.

Hän pyrkiikin tutkimusryhmänsä kera selvittämään, miten elimistön omat puolustusmekanismisolut toimivat, kun ne yrittävät tappaa syöpää.

Read More

27

Vanhempien mukaanotto hoivaan vauhdittaa pikkukeskosten kasvua

Joelilla on ikää neljä päivää. Hän painaa reilut 1200 grammaa. Rintakehässä on antureita, sieraimiin kulkee letku. Isä ja äiti ovat vierellä. Neonatalogi Liisa Lehtonen tietää, että vanhempien osallistuminen hoitoon auttaa pientä vahvistumaan.

​Joelin ylle leviää sininen valo. Lastentautiopin professori Liisa Lehtonen kertoo tuoreille vanhemmille Iina ja Niko Paukkuselle, että valo muuttaa ihoa keltaiseksi värjäävän  bilirubiinin vesiliukoiseen muotoon. Siten se poistuu elimistöstä virtsan mukana, avain kuten täysiaikaisilla vauvoilla konsanaan.

Read More

23

Kiinnostava koulutus ehkäisee syrjäytymistä

Koulupudokkaiden työuria ja syrjäytymistä tutkiva apulaisprofessori Tero Järvinen kritisoi ajatusta oppivelvollisuusiän nostosta. Hän löytää tehokkaamman kohteen rahalle.

​– Syrjäytyminen on prosessi, joka alkaa usein jo varhaislapsuudessa. Tukitoimia tulisi kohdentaa vahvemmin koulu-uran alkupuolelle. Yksi keskeinen taitekohta on siirtyminen alakoulusta yläkouluun, jolloin monen lapsen myönteinen suhde koulunkäyntiin muuttuu kielteiseksi, Järvinen sanoo.

Kasvatustieteiden tiedekunnan apulaisprofessori Tero Järvinen on tutkinut nuorten koulutusvalintoja, koulu-uria sekä koulutuksesta syrjäytymistä vuonna 1999 hyväksytystä väitöskirjastaan lähtien. Yksi suuri tutkimushanke on ollut selvittää, miten 1985 ja 1995 peruskoulun jälkeen koulutuksen ulkopuolelle jääneet nuoret ovat kiinnittyneet työelämään seuraavien 15 vuoden aikana.

Read More